sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Taivaanrannan maalari





Muutaman viime päivän aikana auringonlaskut ja -nousut ovat olleet mitä kauneimpia. Lämpötilatkin ovat olleet kymmenen paremmalla puolella. Näkymät aamuisin ja iltaisin meidän ullakkohuoneestamme ovat niin upeat, että mietin josko remontin valmistuttua pitäisi makuuhuone siirtää sinne.  



Ikävä Suomeen iskee aina välillä, muttei onneksi liian pahasti. Mulla on kuitenkin täällä kaikki niin hyvin ja asun niin ihanassa paikassa. Ollaan kesän jälkeen tutustuttu suomalaisiin perheisiinkin ja tänään vietettiin useamman Suomi-Englanti perheen kanssa pikkujouluja. Hassua miten yhteinen kieli voi tuoda mitä erilaisimpia ihmisiä yhteen. Lyhyen tuttavuuden jälkeen voi tuntua, kuin istuisi iltaa vanhojen tuttujen tai sukulaisten kanssa. Mitä parhainta terapiaa Suomi ikävään. 



Olemme asuneet Englannissa nyt aika tarkalleen vuoden. Ensimmäinen vuosi on ollut pitkälti asettumista omaan taloon, uusien tuttavuuksien tekemistä ja ylipäänsä kotoutumista uuteen maahan. On ihanaa olla nyt tässä. Voin mennä kerhoihin ja solahtaa heti tuttujen kasvojen joukkoon ja päästä mukaan keskusteluihin. Jos päivän aikana tapahtuu jotain erityistä löytyy täältä jo kavereita, joille soittaa ja kertoa tapahtuneesta. Ei tarvitse tuntea itseään niin yksinäiseksi. On mukavaa odottaa innolla uutta vuotta. Uusia kokemuksia, joita se tuo mukanaan. Ystävyyksien syvenemistä, tässä hetkessä elämistä, omasta perheestä ja kotielämästä nauttimista, uusia seikkailuita. Työelämään en vielä luo odottavia katseita. Nyt on perheen aika.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti